Jouduin muutama vuosi sitten vaikeuksiin taiteellisessa työskentelyssäni: en enää fyysisen sairauden takia sietänyt tavallisia maaliaineita ja materiaaleja. Tunsin luovuuteni tukahtuneeksi. Jokin alkoi kuitenkin pyrkiä väkisin ulos tästä rajoitetusta tilasta: aloin tutkia luonnonväreillä, kasviaineilla, maalaamista ja valmistaa niitä itse. Vähitellen löysin ainutlaatuisen ilmaisukanavan. Haluan kannustaa muitakin rajoittavista sairauksista ja oireista kärsiviä raivaamaan tiensä luovalle lähteelleen. Kasvivärimaalaus sopii myös niille, jotka ylipäätään haluavat tehdä taidetta luonnonmukaisemmin.
Olen työskennellyt museoalalla vähemmistöryhmiin ja monikulttuurisuuteen liittyvissä tehtävissä sekä järjestänyt askartelu- ja taidekerhoja (erityisesti kehitysvammaisille ihmisille). Tällä hetkellä tutkin erilaisista kivistä valmistettuja pigmenttejä sekä ihmettelen maailmaa ja kasvivärejä lumoavien pienten lasteni kanssa.
RAUDNA – JUMALATAR, PIHLAJA, SATEENKAARI
Myyttisissä käsityksissä Raudna-termi viittaa sateenkaareen ja pihlajaan sekä muinaisen ukkosen jumalan puolisoon: ”Quin Rauni Vkon Naini härsky/ ialosti Wkoi Pohiasti pärsky” (Mikael Agricola, Psalttarin esipuhe 1551). Niin nimet Rauni, savolaisten Ryönikkä kuin ruotsinlapin Raudnakin pohjaavat skandinaaviseen pihlajaa tarkoittavaan sanaan (muinaisislannin reynir, nykyruotsin rönn). Myös skandinaavisessa mytologiassa pihlaja yhdistetään ukkosen jumalaan: Thor saa pihlajalta apua kahlatessaan Vimur-virran hurjistuneissa tulvavesissä. Raudna-jumalattaren ja pihlajan muodostamaan käsitekokonaisuuteen liittyy myös sateenkaari, kultakätkyt. Niin skandinaavisessa kuin suomalaisessakin mytologiassa sateenkaari on todennäköisesti ajateltu koko taivaankannen yli kaareutuvaksi valtaisaksi pihlajaksi. Tässä pihlaja edustaa tärkeintä maalausmateriaaliani eli marjoja. Sateenkaari taas symboloi värien kirjoa koko loistossaan. Raudna-myytti ikään kuin kruunaa sateenkaaren väreissä kylpevän maalarin ja pihlajamaalien – eli luonnonläheisten väriaineiden – välisen liiton.
Lähteet:
Siikala, Anna-Leena 2012: Itämerensuomalaisten mytologia, s. 395-397. SKS, Helsinki.
Hjelt, Marjut 2000: Taikametsä – Tarinoita ja Taikoja suomalaisesta metsästä, s. 15-16. SKS, Helsinki.